| Tarina: |
Veljeskuntamme Ruunaan valloitusretki alkoi
perjantaina 7.9. heti virka-ajan päätyttyä.
Autokuntamme starttasivat Varkaudesta ja Kuopiosta
kohti itärajaa ja matkalla kyytiin poimittiin
innokkaita kalamiehiä. Perillä kokonaisvahvuudeksi
laskettiin kuusi veljeä. Vahvistuksiakin
oli saatu aina Karjalohjalta asti, kiitos Jannen.
Perillä totesimme jo hämärän
joutuneen, joten päätimme ottaa avausillan
rennosti kämpillä. Iltahan kuluikin
mukavasti ja jo tutuksikin tullein menoin. Sauna
maistui ja taisipa maistua jokunen olutkin,
edellisiä reissuja muisteltiin ja päästiinpä
katselemaan kauan odotettuja kuvia Livojoen
reissulta 2006. Hienoja olivat, Karille kiitokset.
Kuvia julkaistaan jatkossa näillä
sivuilla. Loppuillasta ratkottiin epävirallinen
pokerimestaruus ja suihkukomennuksiakin jaettiin,
tai siis joukkuetoveri komensi itsensä
suihkuun, ei siitä sen enempää.
Lauantaiaamu valkeni, no,
enemmän tai vähemmän värikkäissä
merkeissä. Aamiaisleivät tekivät
hyvin kauppansa ja puraisun jälkeen vielä
nopea mökin vaihto. Lopultakin suuntasimme
kohti jokivartta. Suuntasimme Siikakosken paikoitusalueelta
ylävirtaan. Matkalla totesimme, että
yksin ei tarvitse kalaa etsiä, yrittäjiä
riitti. Sää oli otollisen puolipilvinen
ja vesitilanne joessa hyvä joten odotukset
nousupuolella. Puolet porukastamme päätti
jäädä riippusillan, tai oikeastaan
sen kupeessa olevan laavun maisemiin ja toinen
iskuryhmä suuntasi aina niskalle asti.
Aamupäivällä pidimme lounastauon
riippusillan laavulla ja totesimme sen mikä
oli jo ennalta selvää. Kalaa joessa
oli, mutta helpolla sitä ei siimapäähän
saada. Havaintoja kaloista oli kaikilla, mutta
varsinaisia tärppejä ei. Turinatuokion
jälkeen entistäkin kovempaa yritystä
sillan alueella. Edelleen havaintoja kaloista,
mutta ei edelleenkään omien siimojen
päissä.
Illan pidetessä osalla usko tilanteeseen
alkaa jo horjua (=jano koveta), joten neljä
veljeä päättää siirtyä
mökkiolosuhteisiin. Kaksi innokkainta ei
malta heittää vielä pyyhettä
kehään, vaan uudella innolla niskaa
kohti. Yllättäen niskalla ei juurikaan
ruuhkaa ja tarkan haravoinnin tuloksena pinnasta
komea tärppi ja taimen kiinni. Pian haavin
pohjalla komeilikin peruskarkea istukastaimen,
jonka päätimme valmistaa Ruunaan Matkailun
rantakodassa iltapalaksi. Alavirtaan kulkiessamme
haravoimme vielä hot spotit, mutta tarjoilumme
eivät vain kelvanneet. Lopulta oli vain
luovutettava, sillä ennalta tilattu kyyti
majoitukseen odotti alavirrassa. Kylläpä
kelpasi sankareiden työpäivän
päätteeksi istahtaa rantasaunan löylyihin.
Jälkipelit käytiin rantakodalla taimenen
grillautuessa.
Sunnuntaiaamuna keskuudessamme
ilmeni yllättävää intoa,
joten suunnaksi Siikakoski. Jo tutuksi käyneet
paikat rymyttiin läpi aamupäivään
mennessä. Saldoksi jäi pari ohilyöntiä
ja pari pientä harjusta sekä ahventa.
Pienenä ihmeenä pidettäköön,
että tällä kokoonpanolla emme
haukea löytäneet. Ei siis valtaisia
taisteluhetkiä. Lopulta oli tunnustettava,
että Ruunaan virtaavat vedet veivät
meistä jälleen voiton, jos ei 6-0
niin vähintään 6-1. Jotain siis
hampaankoloon jäi, joten pakkohan meidän
on maisemiin jatkossakin palata.
Yhteenvetona mainittakoon seuraavaa: Ruunaan
kosket todistivat jälleen veljeskunnallemme
sen, mitä niin monta kertaa aikaisemminkin;
helpolla ei perhomies kalaa joesta poimi. Olosuhteet
olivat kaikkiaan loistavat. Vettä väylässä
oli mukavasti ja sääkin koko viikonlopun
otollinen. Havaintojen perusteella kalaa joessa
oli jälleen mukavasti, joten nähtävästi
peiliin kannattanee katsoa. Kertakaikkiaan laadukas
viikonloppu laadukkaassa seurassa ja laadukkaan
harrastuksen parissa. Enempää ei edes
voisi toivoa.
Erityiskiitokset Jan ”peurapatee”
Sundströmille, kuvaaja Kari Jämsenille
ja Ruunaan Matkailulle.
P.S. Reissun ainutta mittakalaa ei saatu perhovälinein
josta allekirjoittanut, vannoutunut perhokalastaja,
on saanut kuulla kunniansa.
|
