Kauan odotettu startti käsivartta kohti
alkoi veljeskuntamme osalta perjantaina Kuopiosta
8.8. klo 20. Paljon oli kahdeksikkoja ilmoilla,
liekö onnenluku, tiedä häntä.
Yötä vasten ajaminen osoittautui jälleen
viisaaksi valinnaksi. Liikennettä ei ollut
juuri nimeksikään ja reilut 900 kilometriä
sujuivat joutuisasti, ehkä liiankin.
Lauantaiaamuna Kilpisjärvellä totesimme
pääsevämme varattuun mökkiimme
puoliltapäivin, joten aikamme kuluksi päätimme
ajaa Skibotteniin pesemään kasvot
virvoittavassa meressä. Matkalla oli aikaa
myös ihastella vuonojenmaan maisemia. Komeita
olivat. Kilpiselle palattuamme täräytimme
tukevat käristykset vatsojemme täytteiksi,
kirjauduimme majoitukseen ja ei muuta kun löysät
pois. Rai, rai, rai..., että rosvopaistiakin
oli tarjolla.
Sumuinen maisema toivotti Veljeskunnan tervetulleeksi.
Sunnuntaiaamuna 10.8. pikainen rinkkojen tarkastus,
mökin siivous ja aamupalan kautta siirryimme
odottamaan lentoa. Sää todettiin lennon
kannalta oivalliseksi. Keli oli selkeä
ja lähes tuuleton. Tovin odottelun jälkeen
kone kaartoikin laituriin, kimpsut ja kampsut
koneeseen ja Kössi ja Moilanen ensimmäiselle
lennolle. Rinkkojen kantopaino vaihteli muuten
30-25 kilon välillä, joten tavaraa
oli. Molemmat lennot Raittijärvelle, myös
Markkasen ja Ranen, sujuivat mukavasti ja ainakin
näköalat aitiopaikoilta olivat mahtavat.
Raittijärveltä otimme suunnaksi Aittalompolon
ja sen alaosassa olevan Kaarinantievan, jonne
pystytimme perusleirimme. Patikointia soita
kierrellen tuli nelisen kilometriä. Ottavan
näköistä kalastusaluetta oli
runsaasti leirimme ylä- ja alapuolella
ja leirin pystytyksen ja ruokailunjälkeinen
ensimmäinen kalastustuntikin todisti sen,
että kalaa oli. Markkanen koukutti kotipoolista
mustalla klinkillä 41 cm harjuksen ja pari
pienempää, Moilanen karkuutti pari
järeää purje-evää,
Ranella muutamia pienempiä harreja ja Kössi
42 cm harjus vihreärunkoisella kuulapäällä.
Illalla suuremmat harrit olivat tiukassa, mutta
pienet sitäkin kovemmalla syönnillä.
Kössi onnistui kuitenkin koukuttamaan oman
ennätyksensä parachute adamssilla.
48 cm pötikkä paransi entistä
ennätystä sentillä.
Lentokeli oli loistava. Pelikaanejakaan ei turbiiniin
lennellyt.
Maanantaina 11.8. sää oli puolipilvinen,
mutta tuuli haittasi hieman kalastusta. Toisaalta
tuuli piti poissa hyttyset, joita ilmaantui
aina sen laantuessa lähes haitaksi asti.
Yrittää kuitenkin piti ja kyllähän
se kannattikin. Aamupäivällä
muutamia 20-30 cm harreja sekä joitakin
hyviä tapahtumia. Kössi parantaa jälleen
ennätystään sentillä. Mustaan
kuulapäähän ottaa 49 cm harjus
kotikosken loppuliu’usta. Iltapäivällä
Markkasen tarjoilemaan isohkoon, kuulapäiseen
ylämaan punamustaan jyrähtää
samasta paikasta pirteä pirulainen. 50
cm kuvankaunis taimen antaa upeat kyydit ja
hienon ja hieman hyvää tuuriakin sisältäneen
taistelun päätteeksi se päätyy
haavin pohjalle. Mainittakoon, että veijarin
suupielistä roikkui pieniä mutuja
ja harrinpenikoita. Tuulen vuoksi lopetimme
iltakalastuksen kohtuullisen aikaisin ja vetäydyimme
leiriimme tekemään jatkosuunnitelmia.
Reissun ainut mittataimen antoi JTM:lle hienot
kyydit.
Tiistai 12.8. oli pilvinen ja aamupäivä
meni hieman toipuessa edellisestä tuulipäivästä.
Parhaaksi jää Moilasen 30 cm harri
elk hair caddiksellä. Iltapäivällä
päätimme ottaa tarkemmin. Rane pamauttaakin
potin omalla ennätyksellään kotipoolin
niskalta 49 cm purje-evällä. Ruskea
kuulapää tuntui maistuvan. Ylempänä
myös Kössillä tilannetta. Pienen
kostean alustasta pienen näpyn jälkeen
vapa kääntyy mutkalle ja rulla huutaa.
Isoa taimenta onnellinen kalamies hetken väsytti,
kunnes totuus paljastui. Kuulapäähän
oli täpännyt 20 cm harjus johon tälläsi
samalla 71 cm jäkäkoira. Sinnikkäästi
peto piti kiinni saaliistaan ja sen kunniaksi
sai aitiopaikan rantakiveltä. Kyllä
muuten osaa otin ja haavimisen välillä
tunneskaalat vaihdella. Suurempi harjus oli
hieman hakusessa ja seuraavalle päivälle
päätimme vaihtaa taktiikkaa.
Ranen henkilökohtainen harjusrekordi.
Keskiviikko 13.8. Sää oli pilvinen
ja pieniä sadekuuroja tuli harvakseltaan.
Otimme päiväretken suunnaksi Raittijärven
alapuolisen alueen eli Pitkäkoken seudun
aina Anuntijärven yläosaan asti. Seutu
vaikutti lupaavalta ja paikkoja oli vaikka muille
jakaa. Pätkältä löysimme
useita pieniä harjuksia ja parhaiksi tapahtumiksi
jäi Markkasen 25 cm taimen ja 35 harjus
ruskealla kuulapäällä sekä
Kössin 45 ja 49 cm hopeakylki mustalla
kuulapäällä. Isompi veijari suoriutui
pintakivistä muodostuneen pujotteluradan
ennätys ajassa, ja kalamiehellä oli
täysi työ pysyä perässä.
Taisipa ihan juoksuaskeliakin taistelussa tarvita.
Moilanen ja Rane porkkasivat pätkän
ylempiä osia ja joitakin parempia harjustapahtumia
oli molemmilla. Leiriin palattuamme myös
kotka muistutti ylilennolla olemassaolostaan.
Musta kuulapää toimi mainiosti, kotkansulkaa
emme kokeilleet.
Torstai 14.8. Edellisen yön satoi saavista
kaatamalla ja päivä valkeni pilvisenä,
mutta sateettomana. Päätimme pitää
välipäivän kalastuksen osalta
ja teimme päiväretken Ráhpesoaivin
(660m) huipulle. Mahtavat olivat maisemat myös
tunturin huipulta. Katolta oli mainio hahmottaa
lähiseutua ja samalla tyrmäsimme myös
perjantaille ajatellun päiväretken
Vartsajoen haaraan. Matka oli pitkähkö
ja kovin hankalakulkuisen näköinen.
Lakkoja näkyi paikka paikoin valtavasti,
mutta olivat vielä pääosin raakoja.
Riekot sen sijaan tuntuivat olevan vähissä.
Havainnot jäivät kahteen yksilöön.
Illalla Kössi ottaa pakolliset kaksi laskua
kotipoolissa. Tapahtumina koskiosuudelta karkuutettu
ruokakala ja loppuliu’usta 1,5 kg hauki.
Loppuilta otettiinkin sitten rennosti. Varmistimme
sen, ettei seurustelujuomia tarvitse ainakaan
takaisin kantaa, hyvin onnistui.
Kyllä kelpaa saamamiehen hymyillä.
Perjantai 15.8. oli puolipilvinen ja tuulinen.
Oli myös viimeinen kalastuspäivämme
joten nyt oli vielä iskettävä.
Aamupäivällä Moilanen vihdoin
pamauttaa oman rekordinsa rikki. Onnistuneen
perhonvaihdon seurauksena, musta klinkki tippuu
tuikkirenkaan yläpuolelle ja komea 50 cm
harjus hyväksyy tarjouksen. Tiukka oli
vääntö ja lopultakin kala haaviin
asti. Kyllä hymyilyttää, pitkä
yritys on palkittu. Samalla pätkällä
myös Ranella tapahtuu. Ensin 38 cm käväisee
haavissa ja hetkeä myöhemmin suurharjus
suorittaa siimanpäässä komean
hyppysarjan jonka päätteeksi tapsit
paukkuu. Arvailuksi jäi kuinka suuri olisi
ollut. Molemmat kalat olivat mustassa kuulapäässä.
Samalla seudulla havaitsimme myös muutamia
pintomisia, mutta lisää suurempia
harjuksia emme saaneet aamupäivällä
koukutettua.
JMo:lla meni tiukalle, mutta lopulta 50cm rikki.
Iltapäivällä Kössi ja Markkanen
löytävät poolin josta löytyy
useita 50 cm kieppeillä olevia purje-eviä.
Kössin laskiessa edeltä, yläosasta
saldona 43 ja 48 cm harjukset mustalla kuulapäällä
ja alueen alaosassa heiton loppuvaiheessa, hieman
jo viistävään kuulapäähän
nousee muhkean näköinen selkä.
Kala on hetken kiinni, mutta irtoaa. Ajatus
kuitenkin selkiytyi, oli aika vaihtaa superpupat
kehiin. Ensimmäisellä heitolla, heti
pupan pudottua ja lähdettyä liukuun,
pamauttaa komea harjus perhoon. Hienon taistelun
päätteeksi haavin pohjalla on 51 cm
hopeista voimaa. Kala laittoi pelin jännäksi
kiertämällä pohjakiven, mutta
tykytyksiä aiheuttaneiden tilanteiden jälkeen
Kössi sai siiman kiven takaa irti ja väsytys
jatkui. Kala teki kyllä kaikki mahdolliset
temput.
Kössin 51cm, komeat viikset.
Hetkeä myöhemmin Markkanen saapui
samalle paikalle ja vinkistä vaari, superia
tapsiin ja tarjolle. Muut seurasimme tilannetta
aivan vierestä. Eipä mennyt aikaakaan,
kun komea harjus väänsi vapaa mutkalle.
Komea oli taistelu ja ennätykset olisivat
varmuudella menneet uusiksi, mutta kala vei
voiton. Uutta putkeen. Muutama tyhjä heitto
ja kohta pamautti jälleen. Komeat olivat
loikat, niin kuin oli kalakin, mutta tapsi antoi
periksi ja miestä koeteltiin oikein urakalla.
Kolmas kerta toden sanoo. Vielä viimeiset
heitot ottipaikkaan ja pam! Jälleen tiukka
vääntö ja kala tuntui viihtyvän
enemmän ilmassa kuin vedessä. Väsytyksen
loppuvaiheilla myös tämä kala
pyöräytti siiman kiven ympärille
ja tilanne näytti menetetyltä. Markkanen
oli kuitenkin päättänyt ottaa
kalan, kahlasi keskivirtaan ja kuin ihmeenkaupalla
koukkasi sen syvästä vedestä
haaviin. Reissun suurin harjus, 52 cm, ja oma
ennätys koheni roimasti. Taidolla, ei tuurilla!
Jos sai hienoja kokemuksia vavassa, niin sai
myös vierestä seuratessa, siinä
määrin hienoja tilanteita oli. Tähän
oli kalastus hieno lopettaa. Eipä voi hienompaa
päätöspäivää kalastusviikolle
enää toivoa ja oli aika alkaa valmistautua
lauantain paluulentoon. Illalla grillasimme
vielä muutaman harjuksen Moilasen syntymäpäivien
kunniaksi.
Mahtavaa taistelua.
Lauantai 16.8. Kylmän yön jälkeen
huikopalaa ja leiri pakettiin. On aika lähteä
sivistykseen. Paluupatikointiin löysimme
suoraviivaisemman reitin ja matka taittuikin
huomattavasti joutuisammin. Keli oli tuulinen,
mutta lentoa ajatellen ei kuitenkaan liian raju.
Tuntui se kuitenkin konetta hieman heiluttelevan.
Muuten lennot sujuivat hyvin, lukuun ottamatta
yhtä pintakiveä ja uusintastarttia.
Kilpisellä pääsimme suoraan varaamaamme
mökkiin ja kyllä sauna ja ölperi
maistui hyvälle. Illalla hipsimme hotellille
syömään mm. kuningasrapua ja
rautua. Pitkällä kaavallahan tuo menikin
ja takaisin mökille hipsimmekin sitten
muutamaa hetkeä ja muutamaa baaria myöhemmin.
Mökin terassilta oli kohtuulliset maisemat.
Sunnuntai 17.8. Seikkailumme päättyy
väsyneenä, mutta onnellisena kotimatkaan.
Kilpisellä söimme vielä lähtöpizzat
ja ei muuta kuin väistelemään
poroja.
Yhteenvetona sanottakoon, että veljeskuntamme
harjus-seikkailu oli erittäin onnistunut
ja saimme sitä mitä lähdimme
hakemaan: upeita maisemia, upeita elämyksiä
ja upeita kaloja. Viikon aikana emme kohdanneet
muita kalamiehiä, joten omaa rauhaakin
riitti. Kalastuksen kannalta sanottakoon, että
mielestämme suurharjuksen kalastus kannattaa
keskittää päiväaikaan. Parasta
aikaa oli klo 14-18 välillä ja mitä
kirkkaampi keli sen parempi. Harjuksia löytyi
paremmin niska-alueilta kuin loppuliu’uista
ja yllättävästi jopa kovista
koskista saimme useita mittaharreja. Pieniä
harjuksia löytyi runsaasti käytännössä
koko kalastamamme alueen matkalta ja niitä
saatiin kellon ympäri. Vesi oli kristallin
kirkasta ja lämpötila arviolta 8 asteen
paikkeilla. Pintakäyntejä oli yllättävän
vähän, mutta kala oli halukas nousemaan
pintureihin. Pintakalvon alta ja pohjan tuntumasta
saimme kuitenkin lukumääräisesti
eniten kaloja. Perhoista parhaiten toimivat
nro 12 kuulapäät (ruskea ja musta),
musta klinkhämmer ja superpupat. Taimenia
tavoitimme yllättävän vähän,
mutta hauenkalastajan kannattaa keskittyä
loppuliukuihin ja suvantoihin, niitä on
nimittäin hyvin! No mutta, suurharjuksia
tavoitteleville voimme Rommaenoa lämpimästi
suositella, sillä mahdollisuudet niiden
saamiseen ovat yksinkertaisesti hyvät.
Kalat ovat pirteitä ja antavat kunnon vastuksen
ja oikeaan paikkaan löytäessä
voi lyhyessä ajassa saada useita upeita
taisteluita.
Norge!
Veljeskunta perusleirissä.
Seikkailussa mukana:
Jari Markkanen VVVK Suurin harjus 52 cm, superpupa
Jani ”Kössi” Koistinen VVVK
Suurin harjus 51 cm, superpupa
Jari Moilanen VVVK Suurin harjus 50 cm, musta
klinkhämmer
Rauno ”Rane” Puputti VVVK Suurin
harjus 49 cm, ruskea kuulapää
|
